Polkujuoksu

Valmistautuminen HCM:n jälkeen oli mennyt ongelmitta. Työmatkajuoksentelua ja -pyöräilyä, ja muut lenkit juoksin pääsääntöisesti poluilla. Pitkät lenkit jäivät vähäisiksi, mutta ajattelin Espoon kuntoratojen kierroksen korvaavan pari pitkistä (kysymyksessähän oli leikkimielinen hupailu jossa kierrettiin kaikki Espoon kuntoradat Kalajärveä ja Siikajärveä lukuunottamatta, ja siirtymät tehtiin fillarilla. Juoksua 29 km ja pyöräilyä 77 km, aikaa meni taukoinen 7,5h). Omat tuntemukset kunnosta olivat positiiviset, kaisloihin oli tullut voimaa, ja ennätykset muutamilla Keskuspuiston Strava-segementeillä loivat uskoa että kesän ja syksyn aikana on tullut tehtyä oikeita asioita. Mutta miten se näkyisi uudistetulla Vaarojen maratonin reitillä?

Read Full Article

Nuts Pallas, tähän astisista kisoistani pisin reissu alkoi pikkuhiljaa olla todellisuutta. Omasta mielestäni olin henkisesti ja fyysisesti valmis tulevaan koitokseen ja tavoitteena oli tehdä hyvä suoritus joka ei kuitenkaan olisi pelkkää selviytymistä aikarajoja vastaan. Mielikuvissani tulin maaliin vaivalloisesti juosten, matkan rasitus tuntuen, mutta samalla tuntien vahvaa tyytyväisyyttä läpi juostusta urakasta. Väärässä olin.

Read Full Article

Vuoden päätavoite on puolentoista viikon päästä. Kaikki mitä on voitu tehdä, on tehty, ja nyt on ehkä vaikein hetki, kisan odottaminen. Alkuperäset suunnitelmat kisaan valmistautumisesta eivät toteutuneet suunnitelmien mukaan. Harjoittelu pysyi nousujohteisena toukokuuhun asti, mutta sitten iski flunssakausi, joka sotki viimeiset viikot, mutta näillä nyt mennään.

Read Full Article

Bodom Trail aloitti varsinaisen kisakauden tänä vuonna. Perinteiset helatorstain kinkerit järjestetiin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Viime vuonna reitti oli pitkään jatkuneiden sateiden ansiosta kosteahko ja raskaahko, mutta tänä vuonna edeltävä viikko oli ollut kuiva ja aurinkoinen, olisiko se tehnyt reitistä kevyemmän ja kuivemman?

Read Full Article

Marraskuu, vuoden ei niin hehkein – kuukausi. Se aika vuodesta jolloin järkevät ihmiset hengähtävät päättyneen kisakauden jälkeen ja ottavat iisisti, tai sitten on puoliurpoja jotka päättävät juosta vähintään 25 minuuttia ulkona kuukauden jokaisena päivänä.

Tänä vuonna olin tehnyt vakaan päätöksen olla hyppäämättä marrasputkeen. Putki oli osaltani jo koettu, kolme edellistä vuotta olin keikkunut putkessa ja tuoreessa muistissa olivat vielä viime vuotiset pakkolenkit. Ei putki yhtä miestä kaipaa, tuumin lähtiessäni lokakuun viimeisenä päivänä lenkille, mutta poluilla juostessa jalka lipesi ja huomasin juuttuneeni marrasputkeen.

Read Full Article

Kaksi viikkoa Vaarojen maratonin jälkeen oli vuorossa kauden viimeinen polkujuoksukisa, ensimmäistä kertaa järjestettävä puolimaratonin mittainen Helsinki City Trail. Kun kuulin kisasta ensimmäistä kertaa heräsi pieni epäilys siitä, kuinka paljon oikeasti juostaisiin poluilla ja minkä verran Keskuspuiston hiekkateillä. Mutta kun startti oli Paloheinässä jossa on tullut jonkin verran vietettyä aikaa poluilla ja maali Olympiastadionilla, niin uteliaisuus vei voiton ja kisaan ilmoittautuminen on tosiasia.

Read Full Article