Vuoden 2015 huippuhetket ja tulevat kujeet

Tammikuu vetelee jo viimeisiään, mutta vielä ehtii luomaan kevyen silmäyksen edelliseen vuoteen ja katsastamaan kuluvan vuoden kisakalenteria.

Viime vuoden urheilusaldo jäi mukavasti plussan puolelle, ja onnistumisia oli huomattavasti enemmän kuin penkin alle menneitä suorituksia. Vuoden ehdottomin huippuhetki oli Mt. Blanc Marathon, oli uskomattoman hienoa päästä juoksemaan noihin maisemiin ja reissu jättikin pysyvän kaipuun vuorille. Tälle vuodelle arpaonni ei suosinut, mutta ensi vuodeksi uusi lipare vetämään.

Mt. Blancille en lähtenyt tekemään tiukkaa kisasuoritusta, vaan tarkoitus oli enemmän saada ensikosketus vuorijuoksuun, ja olikin hauska huomata, että melko perustreenillä pärjää vähän isommillakin nyppylöillä. Nuuksio Classicissa sain sen sijaan revittyä itsestäni kaikki mehut irti, ja tuo oli ehkä kisamielessä vuoden onnistunein suoritus, oma aika kuitenkin parani vartin verran, eikä kelikään ollut ihan keveimmästä päästä.

Muita hienoja hetkiä oli tietenkin työkavereiden kanssa fillarireissu Jyväskylään. Puolihuolimaton heitto kahvitiloissa realisoitui koko päivän pyöräreissuksi. Pitää olla aika varovainen vastaavien tokaisujen kohdalla kun kaikenlaisia yllytyshulluja on kuuloetäisyydellä. Tähän matkaan on palattu useamminkin kerran työpaikalla, ja ihmettelisin jos jäisi ainoaksi kerraksi.

kesäreissu.jpg

Varsinaiseksi epäonnistumiseksi jäi HCM jänisjuoksu joka jäi kesken vatsaongelmien takia, myös Kolilla varsinainen loppurutistus jäi tekemättä, mutta sellaista tämä välillä on. Aina ei voi voittaa, elämä on ja niin edespäin.

Triathlon jäi viime vuonna paitsioon, ainoastaan yksi Helsinki Triathlon Cupin sprinttimatka tuli tehtyä, mutta tänä vuonna pitää taas aktivoitua, tai sitten pitää vaihtaa blogin alaotsikkoa. Kyse on kuitenkin sen verran mukavasta lajista, että ei sitä voi kokonaan jättää hunningolle.

Loppuvuonna sain viimein pitkät lenkit normaaliin harjoitteluohjelmaan. Vuoden lopussa oli kimppalenkki Sipoonkorpi All Day Long jonka tarkoituksena oli juosta yhtä kauan kun aurinko oli horisontin yläpuolella. Päivän aikana juostiin kolme eri lenkkiä eri puolilla Sipoonkorpea, ja välillä pidettiin evästauot. Lenkin pituus 36 km ja aikaa meni reilut 5.35h.

Hiidenkirnu

Hiidenkirnua ihmettelemässä

Pari päivää Sipoonkorven jälkeen olikin vuoden viimeinen Paloheinämaraton uuden vuoden aattona. Juoksu meni ilman suurempia säätöjä aikaan 3.54 h, ja siitä oli hyvä aloittaa aattohulinat.

Paloheinämaraton tulee tänä vuonna kuulumaan vakio-ohjelmaan, se on melko vaivaton tapa juosta pidempi lenkki. Tänään olikin 300. järjestetty Paloheinämaraton, ja siellähän piti käydä hölkällä. Juoksu tuntui kevyemmältä kuin kuukausi sitten ja palautuminen jalkojen jäykkyysindeksillä mitattuna parempi. Aika oli kutakuinkin sama kuin viimeksi, 3.54h. Tosin nyt joutui juoksemaan täysin fiiliksellä, mittari tarjosi 1 km:n väliajoiksi parhaimmillaan 34 minuuttia, joten siihen ei ollut juurikaan luottamista.

Samalla oli myös Hanna Vauhkosen 400. maraton ja huoltopöydän antimiin oli panostettu tavanomaista enemmän.

PHM2.jpg

Post race jekku

Tänä vuonna on parin vuoden tauon jälkeen päästy taas hiihtämään, joten haiskahtaa siltä, että Pirkan hiihto avaa varsinaisen kisakauden maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Muu kisakalenteri näyttää alustavan suunnitelman mukaan tältä:

  • Bodom Trail 21 km (toukokuu)
  • Helsinki Half Marathon
  • Pirkan pyöräily 217 km (samana viikonloppuna HHM kanssa)
  • Nuts Pallas 134 km (heinäkuu)
  • Tahko triathlon (puolimatka, elokuu)
  • Helsinki City Maraton (jänisjuoksu, elokuu)
  • Finlandia Maraton (syyskuu)
  • Vaarojen Maraton (lokakuu)

Näistä Pallaksen kisa on ehdoton päätavoite. Kyseessä tulee olemaan pisin matka mihin olen osallistunut, joten vahvasti mennään tuntemattoman puolelle. Tuon jälkeinen palautuminen on melkoinen kysymysmerkki, mutta tarkoituksena on lähinnä fillaroida ja uiskennella ennen Tahkoa, juoksut tuon kolmen viikon periodilla tulee olemaan minimissä.

Vuoden 2014 Finlandia maratonista jäi vähän asioita hampaankoloon, joten tuossa on revanssin paikka. Silloin huomasin että maratonille treenatessa on hyvä juosta pitkiä lenkkejä, tänä vuonna tuo puoli pitäisi olla otettuna hivenen paremmin huomioon.

Ja kausi päätetään tuttuun tapaan Kolilla. Tuossa vaiheessa kautta on jo perinteisesti hivenen kilpailuväsymystä ilmassa, mutta sen verran mukava tapahtumasta on kyse, että sinne on aika mukava mennä.

Ja pari satunnaista kommenttia. Herkuttelupuolella olen tähän asti ollut Nutell… Powerbarin vannoutunut käyttäjä, mutta parilla viimeisellä pitkiksellä olen kokeillut Honeystingerin geelejä ja todennut itselleni sopivaksi. Mainostavat itseään luomugeeleinä, en tiedä kuinka paikkansapitävät väitteet ovat, mutta maut ja koostumus ovat olleet positiivinen yllätys. Jatkamme käyttöä.

Hunajata.jpg

Hunajata hunajata

Garmin Fenix 3 on ollut käytössäni vajaan vuoden, ja pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen mittariin. Kuitenkin tammikuun päivitysten jälkeen GPS-jälki on mennyt surkuhupaiseksi, ja satelliittien löytyminen tuntuu olevan täysin arpapeliä. Kyllä minä niin mieleni pahoitin näitä käppyröitä katsellessani. Toivottavasti saavat tämän korjattua, tai lähtee mittari vaihtoon, ei tämmöistä pelleilyä jaksa kovin kauan ihmetellä. Ohessa Paloheinämaratonin juoksut joulukuulta ja tammikuulta. Kyllä ei ole kuin kaksi marjaa.

PHM1

Näillä eväin kuluvaan vuoteen!

Tammikuunherkut.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s