Viikonlopun urheilut – triathlonin sprinttimatka ja 265 km pyöräilyä

Viime viikonloppu oli mukavan urheilupainotteinen. Lauantaina oli mahdollisuus pitkästä aikaa osallistua Helsinki Triathlonin rykäsyyn (750m/20km/5,4km), joka olisikin kesän ensimmäinen (ja mahdollisesti ainoa) triathlonhassuttelu. Kun triathonilla saadaan paikat lämpimiksi, niin sunnuntaina oli tarkoitus tehdä pisin pyörälenkkini tähän asti, leppoisasti Helsingistä Jyväskylään. Haiskahtaa laatuajalta.

Aiemmin keväällä työpaikan kahviautomaatilla työkaveri heitti puolihuolimattomasti ajatuksen ilmaan työmatkasta Jyväskylään fillareilla. Koska en ollut noin pitkää reissua koskaan polkenut, innostuin välittömästi ajatuksesta. Samantien aloimme haarukoimaan sopivaa ajankohtaa, ja päiväksi valikoitui sunnutai 2.8. Asia oli sillä selvä, yllytyshullua porukkaa.

Kesälomilta palattuani ajatus fillarimatkasta Jyväskylään ei tuntunukaan enää houkuttelevalta. Loman viimeinen viikko oli Vierumäellä, viiteen päivään sisältyi n. 20 h liikuntaa ja perjantain paluumatka fillarilla valmiiksi väsyneellä kropalla vastatuulessa ja osittaisessa vesisateessa ei saanut varsinaisesti iloitsemaan tulevasta urakasta. Lisäksi pyöräilykilometrejä ei ollut kesän aikana kertynyt kuin noin 750, joten nyt mentiin tosi vanhoilla pohjilla.

Vaikka ajatus tulevasta retkestä arvelutti, aloimme kuitenkin suunnittelemaan matkareittiä. Matkasuunnitelma päätettiin nopeasti, reitiksi valikoitui Lahdesta Vääksyyn ja sieltä Pulkkilanharjun hienojen maisemien kautta Sysmään ja edelleen Kärkistensalmen kautta Korpilahdelle, josta olisikin enää lyhyt matka Jyväskylään. Starttipaikaksi valitsimme Kuusijärven, josta pääsisi samantien Vanhalle lahdentielle.

Ennen sunnuntain reissua ohjelmassa olisi kuitenkin triathlonin sprinttimatka. Helsinki Triathlon cup on tänä vuonna jäänyt itselleni harmittavan huonolle osanotolle. Ainoa osakilpailu johon osallistuin oli 400 m uinti huhtikuussa (aika 6.12) ja koska tavoitteet ovat olleet tänä vuonna enemmän juoksussa, niin triathlon-treeni on ollut käytännössä olematonta. Mutta sehän ei ole syy olla rykäsemättä, päinvastoin, hyvähän se on tarjota kropalle vaihtelevaa ärsykettä.

Viikon otin kevyesti, parina päivänä hoidin työmatkat juoksemalla ja fillarilla, mutta muuten laiskottelin muina miehinä.

Työmatkamaisemia

Kilpailurutiinin puute näkyi heti perjantai-iltana tavaroita pakatessa, mutta pienen mietiskelyn jälkeen kaikki tarpeelliset tavarat löytyivät. Lauantai-aamuna herätys seitsemältä, puurot ja kahvit aamupalaksi, ja kohti Kuusijärveä. Ilma oli kesän kelit huomioonottaen erinomainen, varmuuden vuoksi olin ottanut fillarimatkaa varten tuuliliivin mukaan, mutta se sai nyt jäädä kassiin. Sitten varusteet ojennukseen, kevyet alkuverrat ja märkkäri päälle.

Tavarat ojennukseen

Tavanomaisesta poiketen tein vielä lyhyet verryttelyuinnit. Veden lämpötila oli sopiva, ja tuntuikin että sain kropan heräteltyä. Sitten ohjeistukset (peesikielto mainittiin erikseen, siitä lisäkiitokset) ja veteen odottamaan starttia.

kuhinat

Lähtötohinat

Uinnin alussa perinteiset kevyet kontaktit, mutta nopeasti pääsin uimaan omaa vauhtia. Usein olen uidessa ottanut happea joka joka kolmannella vedolla molemminpuoleisesti, mutta koska startissa on tuntunut pientä happivajetta, päätin hemmotella itseäni haukkaamalla happea joka toisella vedolla. Tämä tuntuikin auttavan alun kaaoksessa, ja uinti sujuikin odotusten mukaisesti. Reitti taisi olla hivenen lyhyempi kuin viime vuonna, rantaan nousin ajassa 10.1. Vahva perusuinti siis.

T1

Säätöä kohti

T1 olikin sitten pientä säätöä. Porukkaa paineli vaihtoalueella ohi pilvin pimein, kun säädin vaihtoalueella koko rahan edestä. Lopulta sain märkkärin pois, kello takaisin ranteeseen, jaloista suurimmat hiekat pois ja kengät jalkaan. Vielä kypärä ja lasit päähän ja menoksi. Pyöräreitin alkua oli muutettu pikkuisen, ja nyt vaihtoalueelta juostiinkin parkkipaikalle josta noustiin fillarin selkään. Sijoitus tässä vaiheessa kokonaissarjassa 21/50.

Pyöräily kulki hyvin, ja vastoin kaikkia ennakkokokemuksia onnistuin heti tekemään pari ohitustakin. Ihmeiden aika ei ole ohi! Toki myös ohitseni paineltiin, joten siinä mielessä normimeininki. Vähän seuraavan päivän tuleva urakka painoi takaraivossa, mutta päätin silti mennä parhaalla mahdollisella vauhdilla. Pientä huolta aiheutti vaihteistosta kuuluvat ylimääräiset äänet, aina kun hellitin polkemista, kuului poikkeava räsähdys ja tämä tietenkin vähän mietitytti. Toisen kierroksen viimeisissä nousuissa ketjut menivätkin sitten ensin jumiin, ja vähän matkan päästä tippuivat kokonaan rattailta. Ketjut nopeasti takaisin, onneksi matkaa ei ollut enää paljoakaan jäljellä, joten loppumatka meni ongelmitta.

T2 vaihto meni hyvin, fillari ja kypärä telineeseen, kenkien vaihto ja takaisin radalle. Sijoitus tässä vaiheessa 29/50.

Juoksu oli taas alussa omanlaisensa kokemus. Edellinen fillarista juoksuun – siirtymä oli viime vuoden elokuussa Tahkolla, ja muuten meni hyvin paitsi henki ei kulkenut ja pohkeet ennakoivat pikaista kramppia. Pikkuhiljaa juoksuun alkoi tulla jonkinlainen tolkku ja selkiä alkoi tulla vastaan. Yksi kaveri pyyhälsi ohitseni, ja yritin roikkua peesissä, mutta jouduin luovuttamaan. Sain kuitenkin pidettyä kaverin näköetäisyydellä, ja kääntöpaikan jälkeen aloin pikkuhiljaa saavuttamaan häntä. Lahdentien ali mentyä löytyi vielä ylimääräinen vaihe ja sain kuitattua ohituksen 5 s marginaalilla. Loppusijoitus 21/50, ja kokonaisaika 1.14.

Rykäsystä jäi hyvät fiilikset, sain tehtyä hyvän loppua kohti kiihtyvän harjoituksen, ja vaikka tänä vuonna triathlon on ollut marginaalissa, niin tässä sitä taas huomasi miten mukava laji tämä on. Ensi vuodelle pitää kyllä kehittää joku kisa, tällä hetkellä Levin Extreme Triathlon tuntuu kotimaan kisoista ykkösvaihtoehdolta.

Loppupäivä menikin sitten perheen kanssa suppailessa, ja illalla taas tavaroiden pakkaamista.

suppailijat

Let’s sup

Aamulla keli oli mitä parhain, aurinko paistoi ja tuulta vain nimeksi. Kuusijärvellä tavarat huoltoautoon, pakolliset sometukset ja startti tasan klo 8. Mukaan irtohihat ja tuuliliivi, geelejä ja energiapatukoita, pulloihin urheilujuomaa sekä High5-elektrolyyttejä. Herkuttelupäivä tiedossa.

Startti Kuusijärveltä

Pyörällä Jyväskylään, ajatuskin naurattaa.

Pyörä kulki mukavasti eikä edellispäivän ongelmista ollut tietoakaan. Lahteen asti mentiin jo edellisviikolla tutuksi tullutta reittiä, ja Lahden jälkeen päätimme pitää Vääksyssä lounastauon. Lounasaikaan mennessä olimme ajaneet reilu 110 km, ja päätimme nauttia kevyet pizzat.

Lounas

It’s pizza time!

Maisemallisesti reitin hienoin kohta tuli Vääksyn jälkeen kun pääsimme Pulkkilanharjun maisemiin. Ei ihme että myös Lahden triathlonin pyöräilyreitti meni samaa reittiä.

Pulkkilanharju

Aina tämä kehä kolmosen vieressä polkemisen voittaa

Pulkkilanharjun jälkeen alkoi myös reitin profiili muutttua, ja pikkuhiljaa reitiltä alkoi löytymään jo kunnon mäkiäkin.

Ylämäki

Hyvä mäki jaksaa naurattaa.

Matka eteni hyvällä huumorilla. Ennen Kärkistensalmen siltaa tuli kuitenkin reitin isoin (7% nousu) ylämäki joka pisti jo puuskuttamaan. Tähän saakka olimme edenneet käyttäen pelkästään isointa eturatasta, ja pienemmälle eturattaalla pyöräily tuomittiin heikkouden osoitukseksi, mutta Vespuolentien nousussa joutui nöyrtymään, meno oli sen verran hapokasta. Kateeksi kävi niitä jotka saivat harjoitella noissa maastoissa. Mäen jälkeen etsimme taas syyllisiä tähän reissuun, hyvästä yhteishengestä saa aina voimaa!

Kärkistensalmi

Säiden puolesta reissu oli onnistunut, muutamaan otteeseen ajoimme märällä asfaltilla, mutta ensimmäiset sadepisarat osuivat juuri kun kaarsimme Korpilahden Nesteelle. Vartin tauon jälkeen sade lakkasi ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Korpilahti – Muurame -väli oli reitin ikävin vaihe. Ysitien piennar ei ollut kovinkaan leveä, ja liikenne oli melko vilkasta. Autot eivät juurikaan ottaneet etäisyyttä meihin. Onneksi tämä väli kesti alle kymmenen kilometriä.

Muuramen jälkeen oli vuorossa kuvaustauko. Keskisuomalainen teki matkastamme jutun, ja sovimme kuvaajan kanssa kuvauspaikaksi Vanhan nelostien tieosuuden. Muutaman kerran hinkkasimme ylä- ja alamäkeä edestakaisin, tämähän sopi meille hyvin, olihan matkaa taitettu vasta 250 kilometriä. Pian matka kuitenkin jatkui ja saavuimme hotellin pihaan vartin yli seitsemän kohtuullisen hyvävoimaisina.

Eikä tunnu missään.

Reissu oli kaikinpuolin onnistunut. Kokonaismatkaksi tuli 265 km, ajoaika 9,5h, nousua matkan aikana oli 2086 m ja keskinopeus 28 km/h. Porukassa ajo oli henkisesti huomattavasti mukavampaa kuin soolona meneminen, samoin peesissä ajo säästi voimia huomattavasti. En olisi uskonut Vierumäeltä palatessani että tämä sujuisi näinkin helposti. Hyvänolon tunne oli tosiasia! Olihan tämä kuitenkin pisin pyöräilemäni matka, ja oli hauska alkuviikon epäilyistäni huolimatta huomata että hyvinhän tämä meni. Onneksi en antanut epäilyksille liikaa tilaa, tästä taas huomasi että suurimmat esteet uusien asioiden kokeilemiseen ovat helposti korvien välissä.

Sen verran reissu kuitenkin tuntui, että illalla syömään mennessä ruokahalu ei kenelläkään paras mahdollinen, ja alkuyö meni vähän levottomasti sängyssä pyöriessä. Kuitenkin uni tuli jossain vaiheessa, ja seuraavana aamuna ruoka maistui, jalat olivat väsyneen tuntuiset, mutta eivät kuitenkaan kipeät. Ja vaikka matkan järkevyydestä keskusteltiin muutamaan otteeseen, niin seuraavana päivänä mietittiin jo kuinka nopeasti tämän voisi ajaa. Ihmismieli on kummallinen asia.

Näitä ei tarvittu illalla.

Reitti löytyy Stravasta ja Keskisuomalaisen haastattelu täältä.

KSML 5 8 2015 - Epätavallinen työmatka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s