Aktia Cup – paluu juoksuradalle

Juoksutaon jälkeen on  taas aika palata pikkuhiljaa radalle. Tauon jälkeen olen juossut maltillisesti ja maltilla, pääpaino kevyillä lenkeillä. Myös uimahalli on kuulunut treenipaikkoihin, nyt päätavoite on pysyä poissa telakalta ja pikkuhiljaa nostaa harjoitusmääriä. Kovat lenkit olivat loistaneet poissaololtaan, mutta kun viime lauantaina juostaisiin kauden viimeinen Aktia Cup, niin sinnehän on mentävä vaikka valmistavaa treeniä ei ole alla juuri ollenkaan.

Ennakkoherkistelyt eivät menneet täysin oppikirjan mukaisesti. Keskiviikkona olin duunikavereiden kanssa tutustumassa ensimmäistä kertaa Crossfitiin ja sehän tarkoitti että paikat olivat tämän reissun jälkeen täysin jumissa. Vaikka itse varsinainen treeniaika ei kestänyt kovinkaan kauaa, tekemisessä oli sen verran intensiteettiä, että tiesi tehneensä jotakin. Paita hiessä on sinun huvisi ansaittava.

Hauskanpidon aakkoset

Torstaina pidin suosiolla lepopäivän, ja perjantai aamuna kävin aamulenkillä. Tarkoitus oli juosta kevyesti, ja Pirkkolan kolmosen ylämäet rennon terävästi, mutta ensimmäisessä ylämäessä kävi selväksi että eipä juosta rennosti eikä terävästi. Kunhan vaan juostaan. Vaikuttaa tosi lupaavalta lauantaita silmälläpitäen.

Lauantai-aamuna kevyet ulkoilut lasten kanssa, ja päätimme mennä Paloheinän mäen ympäristöön. Samalla siinä sai vähän paikkoja availtua muutamalla mäkivedolla. Ja aika pian olikin aika siirtyä Vantaan puolelle.

Aktia Cup on ehdottomasta parasta treeniä talvisesongin aikana. Tämmöisiä treenejä ei tule itsekseen tehtyä, ja vaikka etukäteen aina vähän jänskättää kovat rypistykset, niin jälkeenpäin fiilikset ovat pääsääntöisesti hyvät. Tälle kaudelle olin ostanut viiden kisan sarjapassin ja näppärästi pääsin osallistumaan ensimmäiseen ja viimeiseen kilpailuun, loput kisat jäivät hyödyntämättä. Sarjapassin etuna on kuitenkin se, että numeron ja chipin saa jonottamatta, sen kun lompsottelee paikalle, kiinnittää juoksunumeron ja sitten verryttelemään.

Aikataulusyistä verryttelyt jäivät hieman tavanomaista lyhyemmiksi, yleensä olen juossut noin 3 kilometriä lämmittelyiksi ja sitten lyhyitä vetoja, mutta nyt siihen ei ollut aikaa. Verryttelyiden aikana huomasin että ihan tuoreilla jaloilla ei vieläkään mennä, mutta sille ei nyt voi mitään.

Koska nyt ei tehtäisi ennätyksiä (41.55), tavoitteeksi tuli juosta kisa kunnialla läpi. Maltillinen startti, päivän kunnon mukainen juoksu eikä kanttausta. Tuttuja oli paikalla ennätyksellisen paljon, aurinko paistoi joten perusasiat olivat kunnossa.

Startti oli totutun ruuhkainen ensimmäiset parisataa metriä, sen jälkeen matkan teko alkoi helpottamaan. Ensimmäinen kilometri meni ajassa 4.09, joten tästä tulikin perinteinen nopein kilometri heti alkuun -tyyppinen kisa. Just, milloinkahan sitä oppii aloittamaan järkevästi?

Tuulta halkomassa Kuva: Kimmo Rönnberg

Tämän jälkeen vauhti vakiintui, ja samoin porukka ympärillä. Ja sitten takaa pyyhälsi marraskuun kisasta tuttu Kävelijä! Nyt annoin kaverin mennä edelleni, mutta pidin kuitenkin hänet muutaman metrin päässä edessäni.

Vitosen kääntöpaikalle tulin ajassa 21.21, mikä oli 9 sekuntia hitaammin kuin marraskuussa. Tässä vaiheessa juoksu tuntui jo tavanomaista nihkeämmälle, yleensä nämä tuntemukset tulevat vasta kahdeksan kilometrin kohdalla, mutta nyt joutui juoksemaan sillä rajalla alkaako pistämään vai ei. Ja parhaat hetket olivat vielä edessä. Hyvä tästä vielä tulee.

Kisan hitain kilometri tuli välillä 8 – 9, mutta sain kuitenkin napsittua muutamia selkiä. Viimeisen kilometri oli perinteistä taistelua, olin ottanut muutaman edellä juoksevan henkilön ohituksen tavoitteekseni, ja tässä onnistuinkin. Sain myös kuitattua Kävelijän maalisuoralla, kyllä ihminen voi olla pienestä tyytyväinen. Maalissa kello pysähtyi aikaa 42.38.

Aika lailla ennakko-odotusten mukainen juoksu. Koska kovavauhtisia lenkkejä ei ole tullut tehtyä, niin tämä oli hyvä semmoinen. Ja vaikka vauhdinjako ei lähtenyt suunnitelmien mukaan käyntiin, sain kuitenkin tehtyä loppua kohti nousevan harjoituksen ja max sykkeet tulivat loppurytistyksen aikana.

Nousevakayra

Nouseva käyrä

Tästä onkin taas hyvä jatkaa kevättä kohti, seuraavan kerran lappu rintaan Helsinki Triahtlon Cupissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s