Leppoisasti Sysikalliossa

Vuoden pimein ultra –  Sysikallio 100 järjestetään milloinkas muulloin kuin vuoden pimeimpänä päivänä 21.12. Reittinä toimii 2,5 km:n pituinen lenkki, joka kierretään 40 kertaa (100 km), tai jos haluaa tehdä pidemmän lenkin (100 mailia), 64 kertaa. Kyseessä on todellakin pimeä tapahtuma, startti on klo 16 ja metsässä juostava reitti on suorastaan naurettava; reitti menee joko ylös tai alas, tasaista ei juurikaan ole. Viime vuonna maaliin selviytyi 7 urhoollista, nopeimmillaan reitti selätettiin ajalla 20h 25min ja jos halusi nauttia pitkän kaavan mukaan, reittiin sai kulutettua aikaa 39h 57min, kyseessä ei siis ole mikään sprinttimatka. Kun viime lauantai-aamuna oli mahdollisuus mennä yhteislenkille Sysikallioon, niin sinne siis.

Saavuin Espooseen vähän ennen yhdeksää, jossa tapasin Hra Sysikallion. Olin valmistautunut juoksemaan reitin Icebugin nastareilla, mutta paikanpäällä oli myös mahdollisuus testata Inov-8:n kenkiä. Käytin tilaisuutta hyväkseni, kerrankos sitä pääsee etukäteen testaamaan kenkiä autenttisissa olosuhteissa. Vähän arvoimme pärjäisikö siellä ilman nastoja ja päätin että pärjää ja laitoin jalkaani X-talonit. Niillä mentäisiin.

Paikalle tuli vielä kolme muuta juoksijaa, ja sitten mentiin. Edellisenä päivänä oli tullut joitakin senttejä lunta, joten maisema poikkesi totutusta marraskuisesta ankeudesta, oli itse asiassa hyvinkin hienon näköistä.

Jo ensimmäisestä noususta selvisi että reitti on keskimääräistä vaativampi, nousuja ei mennä ylös kevyellä perushölkällä, vaan niissähän joutuu jo vähän puristamaan.

Nelivedolla pääsee hyvin ylös.

Nelivedolla pääsee hyvin ylös.

Reitin kuvio oli selvä, ensin noustaan ylös ja sitten lähdetään laskeutumaan alas. Ja tämän jälkeeen tätä toistetaan riittävän monta kertaa.

Reittiä pystyi hyvin lukemaan etukäteen, jos näkyi hullun näköinen ylämäki, yleensä se tarkoitti että reitti kulkee juuri siitä. Ja kun jalat oli nousun aikana täytetty maitohapoilla, niin sitten vaan rallatellaan rennosti alaspäin. Väärin. Alastulot eivät olleet varsinaisesti palauttavia laskuja. Hyvällä vauhdilla kun tulee alas niin syke ei juurikaan päässyt laskeutumaan ja laskun jälkeen vedettiin taas henkeä. Omalla juoksutekniikalla sain pidettyä hyvän vauhdin laskuissa, mutta helppoahan se oli tuoreilla jaloilla ja kirkkaassa päivänvalossa. Voi vain kuvitella mitä alastulot ovat 20h jälkeen otsalampun valossa. Tai itse asiassa, ei sitä voi kuvitella.

Ja sitten tullaankin taas alas.

Juoksimme kaksi kierrosta, matkaa tuli 4.8 km ja aikaa kului 1.45. Päällimmäisenä mieleeni juoksusta jäi hauskuus. Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta aivan loistavaa vaihtelua tasaisen maan juoksuille. Saa tehdä koko kropalla töitä ylöspäin könytessä ja alaspäin mentäessä ei voi mennä automaattiohjauksella, vaan koko ajan joutuu skarppaamaan. Ja kuten allaolevasta graafista näkyy, juostun reitin korkeuskäyrä on mukavan vaihteleva.

Flat is boring.

Flat is boring.

Lainakengät toimivat hyvin, tuntuma maastoon oli hyvä ja pitoa oli riitävästi. Tämän jälkeen kävinkin ostamassa itselleni samanlaiset kengät, joten ensi vuodelle on yksi hankinta vähemmän.

Kalliolle kukkulalle.

Mielenkiintoinen kisa on siis luvassa 21.12.2015, iso hatun nosto niille jotka ovat tämän läpäisseet. Ratamestarin mukaan reittiä on vähän vaikeutettu viime vuodesta, ja ensi vuodelle on luvassa taas jotain pientä extraa. Jos haluaa haastaa itsensä, niin tässä sitä löytyy, kaiken maailman extreme runit ovat kevyttä verryttelyä tähän verrattuna.

Tarkempaa tietoa kisasta löytyy täältä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s